Naistenlehdet ovat pullollaan ohjeita siihen, miten miehestä saa romanttisemman ja miten luoda romanttinen ympäristö illalliselle, kosinnalle tai vaikka siivouspäivälle. Mutta mitä romantiikka on? Ja miksi miehet stereotyyppisesti ovat epäromanttisia ja naiset niitä, jotka haaveilevat lisäromantiikasta suhteeseen?

Romantiikka. Sana tuo minulle mieleen lähinnä kynttilöitä aseteltuna eri paikkoihin, jotain imelää musiikkia ja parin söpöilemässä sohvalla. Olen ehkä maailman epäromanttisin nainen, kynttilät varsinkin ovat minulle lähinnä kauhistus ja jos niitä on jossain palamassa, keskityn lähinnä mahdollisten palovaarojen pohtimiseen ja unohdan, että vieressäni istuisi miespuolinen henkilö johon olisi tarkoitus kiinnittää huomiota. Tylsistyn myös kuoliaaksi, jos minut istutetaan sohvaan katsomaan jotain romanttista draamaa siinä toivossa että kyynelehtiessäni elokuvan lopputekstien aikana erehtyisin suhtautumaan positiivisesti miespuolisen henkilön lähentelyihin. Minulle romantiikka on enemmänkin sitä, että mies huomio minua pienillä asioilla arjessa. Nimenomaan pienillä, muistaa vaikkapa ostaa kotiinsa minun lempisiideriäni tietäessään että olen tulossa kylään tai poistaa soittolistaltaan pahimmat teknokappaleet yhden illan ajaksi. Jos mies sen sijaan ilmestyy oveni taakse kukkapaketin kanssa, kukat lentävät roskiin ja mies jää ilman toivomaansa palkkiota "romanttisuudestaan".. Mikä kukkien funktio edes oikein on, ne haisevat, keräävät kesäisin ötököitä, ne kuihtuvat pois muutaman päivän jälkeen? Turhaa rahanmenoa.

Kuten jo aiemmin on käynyt selväksi, Herra ja minä olemme täysin toistemme vastakohtia. Niin myös romanttisuuden kohdalla. Herra osaa olla ja on romanttinen. Tai ainakin yrittää olla, teen kyllä yritykset tyhjiksi melko nopeasti. Kaikkien aikojen ensimmäinen riitammekin koski tätä, Herra halusi ostaa minulle joululahjan mutta kielsin ostamasta koska en juhli joulua enkä pidä lahjomistraditiosta. Herra loukkaantui ja riita oli valmis. Sen jälkeen opin sietämään edes jonkunlaista romanttisuutta Herran puolelta, eniten ehkä mieltä lämmittivät hänen tekstiviestinsä joihin oli leperrelty kaikenlaista yliromanttista. Myös biisi, jonka hän sävelsi minulle, oli ihan kiva yllätys koska se ei ollut mikään rakkauslaulu vaan kunnon metallia.

Romanttisuudet Herran puolelta loppuivat tietysti eron aikoihin. Kesällä ja nyt syksyllä, yllättäen yhteyttä ottaessaan, tekstiviesteissä oli kuitenkin taas niitä yliromanttisia sepustuksia. Mutta kaikkein romanttisimman asian Herra teki viime viikonloppuna. Sain tekstiviestin perjantai-iltana yhdentoista aikaan, että jos hän vain saa kyydin, tulisi kylään. Ja pian jo soikin puhelin, että on kolmen minuutin päästä pihassa.. Yhtä aikaa olin taivaissa, koska en edes tiennyt hänen olevan lähelläkään kotikaupunkiani ja samalla vihainen, koska hänen isänsä luota ei todellakaan saavuta meille kolmessa minuutissa joten hän oli jo matkalla kysyessään sopiiko tulla, oli siis varma etten vastaa ei.. Mutta olihan se silti aika romanttisesti tehty, tuollainen yllätysvierailu. Vaikka vierailun funktio taisikin olla vain seksi.

Ja tästä postauksesta voi rivien välistä lukea, että Herran kanssa edelleen sekava tilanne menossa. Saa nähdä mitä tästä tulee tai ei tule.