Heti alkuun isot pahoittelut vaitiolosta, C oli lomailemassa Italiassa (italialaiset miehet ei muuten ole yhtä upeita kuin kaikkialla hehkutetaan), täysi-ikäistyi ja teki koulutehtäviä kerrankin ahkerasti, joten blogi on jäänyt vähemmälle. Koitan aktivoitua taas.

Olen eräällä keskustelupalstalla viime aikoina väitellyt siitä, saako poikaystävän kännykkää katsoa hänen selkänsä takana. Ajatuksia tästä on herännyt paljonkin ja niinpä ajattelin tännekin asiaa pohtia, lisäten mukaan myös poikaystävän sähköpostit ja mesekeskustelujen lokitiedostot.

En yksinkertaisesti käsitä, miten kukaan voi puolustella toisen henkilökohtaisten yhteydenpitovälineiden stalkkaamista. Kyllä, minäkin olen toisen kännykkää näprännyt ja puhelutietoja katsellut, kuitenkin niin että kännykän omistaja on ollut vieressäni ja olen pyytänyt luvan tähän tutustumiskierrokseen etukäteen. Toki tuonkin funktion voi kyseenalaistaa, mutta pääasiassa ajattelin nyt käsitellä luvatonta tutkimista.

Keskustelussa heräsi tämän stalkkaamisen puolustajilta kommentteja siitä, miten voisi tietää poikaystävän pettävän jos ei katso hänen kännykäänsä eikä muita merkkejä ole. Eikö sitten voisi vain tyytyä siihen, että kun poikaystävä ei muuten käyttäydy oudosti, hän tuskin pettää? En ole koskaan ollut suhteessa, jossa en olisi luottanut toiseen koko ajan sataprosenttisesti, en ymmärrä miten kukaan haluaisi elää jatkuvassa epäilyksessä tai pelossa. Jos ei luota toiseen vaikka toinen ei ole antanut minkäänlaista aihetta epäilyksiin, olisiko aika joko lopettaa suhde tai katsoa peiliin ja alkaa kohentaa omaa itsetuntoa ja karsia turhaa mustasukkaisuutta?

Osa yritti selittää sitä, että jos ei ole itse tullut koskaan petetyksi, ei voi tietää millaista se on ja että tottakai sen jälkeen epäilee miehiä. Miten niin tottakai? Eron jälkeen uuteen suhteeseen siirrytään vasta sitten, kun siihen ollaan valmiita ja edellisen suhteen traumat on saatu pois päästä. Ei ole uuden miehen vika, jos eksäsi on pettänyt, joten miksi siitä silti pitää tehdä tämän uuden miehen ongelma mustasukkaisuudella ja turhilla epäilyksillä? Jos et pysty luottamaan miehiin, älä edes ala seurustella.

Miksi minusta sitten ei ole oikein katsoa toisen kännykkää? Ihan ensiksi jo sen takia, että kuten otsikkokin muistuttaa, Suomen laissa mainitaan sana kirjesalaisuus. "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuus siis kattaa myös kaikki sähköisen viestinnän välineet; tekstiviestit, sähköpostit ja mesekeskustelut. Ei, en itsekään aina noudata lakia mutta rikon vain turhiksi tai mitättömiksi kokemiani lakipykäliä, tämä laki taas on mielestäni erittäin tärkeä.

Kun kirjoitan kaverilleni tekstiviestiä, jossa tilitän miesongelmiani tai muita henkilökohtaisia asioitani, en tahdo joutua miettimään, lukeeko kaverini kumppani hänen tekstiviestejään, mukana myös minun yksityiset asiani. Jos kuulisin jonkun kaverin kumppanin jääneen kiinni tai tunnustaneen tällaisen käytöksen, se kaverisuhde olisi erilaisten viestimien suhteen jäissä kunnes kaveri selventäisi omat henkilökohtaiset rajansa kumppanilleen. Samasta syystä olisi suhteellisen iso kriisi, jos saisin oman kumppanini kiinni tällaisesta omatoimisesta tutkinnasta. Tahdon kavereideni voivan luottaa minuun enkä halua aina muistuttaa heille että "hei, kerro sitten kun nähdään kun **** lukee nää viestit niin ei viittis tässä käsitellä tota juttua".

Voitaisiinko kaikki kunnioittaa kumppanin ja myös hänen ystäviensä yksityisyyttä, jooko?