Miten kauan normaaleilla ihmisillä menee erosta ylipääsemiseen? Olenko jotenkin epänormaali, kun Herra käy mielessäni edelleen päivittäin ja minulla on ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan? Toisaalta tiedän järkevästi ajatellen, että suhteemme ei ollut kovin hyvä ja tuskin olisi koskaan sellaiseksi muuttunutkaan. Mutta toisaalta sydän ja joku pieni ääni pääni sisällä yrittää vakuuttaa minua siitä, että Herra on kuitenkin ihana ihminen ja haluan vain hänet. Inhoan tuota pientä ääntä, mutta toisaalta en voi olla kuuntelemattakaan sitä.

Tuntuu tyhmältä edes ajatella tällaisia, kun eräs kaverini erosi yli kaksi kuukautta Herran ja minun jälkeen samanpituisesta suhteesta, mutta on päässyt erosta jo loistavasti yli.. Olenko minä vain säälittävän läheisriippuvainen ja roikun miehessä, joka kaiken järjen mukaan on yksi huonoimpia mahdollisia vaihtoehtoja minulle?

Minusta tuntuu muutenkin oudolta, ettei minulla ole ketään jolle tekstailla päivän aikana tai jonka luona olla viikonloppuisin. Kun juttu herra Smileyn kanssa päättyi, päättyi ilmeisesti samalla myös muutama kaverisuhde, koska hänen kaverinsa eivät pyydä minua enää mihinkään mukaansa. Vaikka herra Smileyn sisko tosiaan oli koko peruskoulun ajan paras ystäväni, nykyään hän ei kutsu minua käymään edes silloin, kun suoraan kyselen hänen viikonloppusuunnitelmistaan ja hän kertoo muiden kavereiden tulevan käymään..

Myös seksin puute alkaa pikkuhiljaa ärsyttää, selibaattia kestänyt nyt melkein kaksi kuukautta.. Ainakin uneni ovat jo k-18-luokiteltuja ja kohta varmaan ajatuksenikin.

Kirjoittelu tänne on vähän jäänyt. Ei ole ehtinyt käydä koneella muutenkaan paljon, olen yrittänyt lukea ensi viikolla oleviin kirjoituksiin (toivottakaa onnea!) enkä muutenkaan keksi enää mitään kirjoitettavaa. Keksin hyvän idean ja kirjoitan siitä kappaleen tai pari ja sitten tajuan tekstini olevan jotenkin tyhmän kuuloista ja poistan sen. Nytkin tekisi mieli poistaa tämä purkautuminen, mutta pitänee sitä välillä vähän angstata.