Mikä saa täysin terveeltä ja henkisesti täysipainoiselta vaikuttavan ihmisen kääntämään päänsä sisäistä on/off-nappia, kun alkaa seurustella ? Nappia, jonka vaikutuksesta ihminen kuvittelee että "hamsteri" on loistava lempinimi miehelle, joka on niin ulkonäöllisesti kuin henkisesti yhtä kaukana hamsterista kuin norsu on hiirestä..

Hävettää myöntää, mutta hamsteri tosiaan oli minun keksimäni lempinimi Herra X:lle. Okei, lempinimi tuli hänen tavastaan keräillä kauppakuitteja kuin hamsteri mutta kovin pitkään emme muistaneet mistä alun perin sai alkunsa. Herra X sai olla minulle myös murmeli, pikkuinen ja (suosikkini näin eron jälkeen, olen selkeästi ollut ennustaja) psykopaatti. Olen aina ennen pitänyt itseäni täysin järkevänä ihmisenä ja naureskellut muiden kumppaneilleen antamille typerille lempinimille. Mitä ihmettä minulle tapahtui Herran myötä ?

Herra X suosi myös eläinmaailmaa, olin hänelle rotta. Tai kliseisemmin rinsessa. Tietysti myös nämä perussanat, rakkaat ja kullat, olivat käytössä. Miksi ihmiset alkavat käyttää täysin järjettömiltä tuntuvia ja ennen kaikkea typeriltä kuulostavia lempinimiä kumppanistaan viimeistään siinä vaiheessa kun ne kolme maagista sanaa on vaihdettu ? Ja miksi ja miten kukaan järkevä ihminen maailmassa voi kuvitella esimerkiksi rotan tai psykopaatin olevan loistava nimitys ihmiselle, jonka ainakin teoriassa pitäisi olla hänelle yksi rakkaimmista.

En ymmärrä. Selittäkää. Antakaa vastauksia.

PS. Inhoan koulua. Siellä ei ole yhtäkään edes siedettävän näköistä miehenalkua ja Herra X:ää edeltänyt eksäkin käyttäytyy täysin ufosti (avautumista lienee tiedossa tulevissa postauksissa).