Miksi ihmiset pettävät puolisoitaan? Pitääkö paikkaansa, että "jos pettää kerran, pettää toisenkin"?

Omakohtaista kokemusta ei pettämiseksi tulemisesta ole, joten en osaa sanoa yhtään miltä se tuntuu. Pettäjä olen kyllä, petin Herraa edeltänyttä eksää Herran kanssa. Silloin pettäminen johtui ihan puhtaasti siitä, etten tuntenut eksääni kohtaan enää mitään mutta en vain ollut uskaltanut jättääkään ja kun Herra käveli vastaan, en juuri ajatellut mitä tein. Olin tuolloin nuori ja tyhmä, nykyään hieman viisaampi. Toivottavasti. Tosin ei tämä eksä koskaan saanut tietää pettämisestäni, joten en satuttanut ketään. Vai satutinko? Voiko joku sellainen satuttaa, mistä ei tiedä?

Syitä pettämiseen voi olla paljon. Suhde on käynyt tylsäksi, ei ole tunteita, seksi on huonoa, halutaan tietää onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, sekoillaan humalassa, annetaan periksi ihastukselle. Myös käsityksiä pettämisestä on monia, toisille pettämistä on jo ajattelun tasolla toteutettu pettäminen, toisille vasta seksi lasketaan pettämiseksi. On suhdekohtaista, missä tämä rajaa menee ja missä sen pitäisi mennä. Ongelmia tulee sitten, kun suhteessa ei ole sovittu pettämisen rajoista ja toinen saa yllättyä siitä, että kumppani koki pettämiseksi aivan viattoman flirttailun kesäisellä terassilla.

Onko pettäjä sitten aina pettäjä? Oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, ettei ole. Herran kanssa seurustellessa ei käynyt kertaakaan edes mielessä pettää häntä, koska tunteita löytyi ihan eri tavalla kuin häntä edeltäneeseen eksään. Toisaalta jos olisin jäänyt tunteettomaan suhteeseen tämän eksän kanssa, olisin varmasti pettänyt uudelleenkin.

Voiko puolison pettämistä jotenkin ehkäistä? Monen päähän varmasti hiipii ajatuksia, joissa pohditaan että jos opettelen tämän ja tämän tempun ja esittelen sen kumppanilleni makuuhuoneessa, ei hänen ainakaan vieraista tarvitse lähteä seksiä hakemaan. Tai jos pidän itsestäni ja ulkonäöstäni huolta, ei puoliso katoa nuoremman ja kauniimman naisen matkaan. Mutta minusta paras tapa estää puolison uskottomuus on luottaa häneen ja itseensä. Jos koko ajan kyselee puolison menoista ja suorastaan syyttää häntä pettämisestä vaikkei mitään konkreettista näyttöä olisikaan, kumppani voi ajatella että häntä pidetään pettäjänä joka tapauksessa ja että hänhän voi sitten samantien oikeasti olla pettäjä. Myös tyytyväisyys itseen on tärkeää, sillä hyvän itsetunnon omaava ihminen on kaikkein kaunein. Vaikka ulkonäkö olisi kuin suoraan mallimaailmasta tai pornolehdestä, jos koko ajan peittelee vartaloaan, pukeutuu huomiota herättämättömästi, vähättelee itseään ja mainitsee vikoja itsestään, puolisokin voi herätä huomaamaan ne ehkä aivan mitättömät viat joihin ei kiinnittäisi mitään huomiota ilman henkilön itsensä suurentelua.

Koska minulla ei ole kokemusta pettävästä puolisosta, en osaa myöskään sanoa miten pitäisi suhtautua tilanteeseen jossa kumppanin uskottomuus tulee esille ja pitää alkaa miettiä suhteen tulevaisuutta. Toisaalta uskon, että virheet ovat inhimillisiä ja että pettämisen syystä riippuen voidaan uskottomuudesta päästä yli keskustelemalla ja muuttamalla suhteessa olevia virheitä. En usko, että kukaan pettää, jos suhde ja puoliso on täydellinen, joten petetyn olisi myös hyvä miettiä omaa toimintaansa eikä vain loukkaantuneena jättää, jos pettäjä erehtyy kertomaan syyksi pettämiseensä esimerkiksi puolisonsa kylmyyden. Toisaalta luottamusta on vaikea saada takaisin ja kaikilta se ei onnistukaan. Mutta ehkä jokaisella on varaa antaa pettäjälle toinen mahdollisuus, jos suhde muuten on ollut tyydyttävä ja pettäjä oikeasti katuu tekoaan. Jos aika osoittaa, että pettäjä ei muuta käytöstään tai petetty ei pääse eroon loukkaantumisestaan, vihastaan ja kostonhalustaan, on parempi lopettaa suhde kuin ajautua kierteeseen, jossa kummatkin pettävät vuorotellen.