Aloin eilisen postauksen jälkeen pohtia enemmänkin miesten ja naisten eroja kommunikoinnissa ja lopputulos oli se, etten millään voi ymmärtää miten pariskunnat pystyvät kommunikoimaan onnistuneesti ollenkaan. Tai ehkä he eivät kommunikoikaan, kumpikin vain puhuu omasta näkökulmastaan ja kuvittelee kommunikaation toimivan.

Herra X:n kanssa ei keskustelu toiminut sitten ollenkaan, ei yhtään. Kyllähän me ihan hyvin onnistuttiin juttelemaan arkipäiväisistä aiheista, koulusta, kavereista, jne. Mutta kun piti keskustella enemmän mielipiteitä herättävistä aiheista, joissa meillä oli selkeät mielipide-erot, homma ei pelannutkaan enää. Saimme monet riidat aikaan siitä, että aloimme viattomasti keskustella uutisesta jossa kerrottiin taas yhdestä skinien hakkaamasta maahanmuuttajasta (Herra X:n mukaan ihan oikein, minusta ei), eri käyttöjärjestelmien eroista (minä puolustin Windowsia, Herra Linuxia) tai ammattikoulun ja lukion rankkuudesta (kumpikin koitti vähätellä oman koulunsa rankkuutta).

Yleensä keskustelut menivät niin, että ensin kumpikin ilmaisee mielipiteensä ja perustelee ne. Sitten jompikumpi (yleensä Herra) alkaa kyseenalaistaa toisen mielipidettä ja perusteluita ja vankentaa oman käsityksensä pohjustusta. Siinä vaiheessa jommallakummalla (lähes poikkeuksetta minä) meni hermot siihen kuulusteluun ja otettiin esiin ”minä saan olla tätä mieltä ja sinä sitä mieltä, that’s it”-kortti. Sitten Herralla meni hermot siihen, ettei minun kanssani pysty keskustelemaan ja kohta riideltiinkin sitten ihan eri asiasta kuin alun perin. Erittäin kommunikaatiotaitoisen ja minut suohon puhumaan pystyvän miehen kanssa on vaikea seurustella.

Parisuhdeterapeutit ja eilen mainitsemani oppaat miesten pään sisään, Cosmopolitan etunenässä, ovat yrittäneet kehittää kommunikointitapaa, jota molemmat sukupuolet ymmärtäisivät yhtä hyvin ja väärinkäsitysten määrä saataisiin minimoitua. On puhuja/kuuntelija-menetelmää, on ”minusta tuntuu…”-keskusteluja ja ”xyz”-mallia. Mutta toimiiko niistä yksikään ? Ehkäpä avioerotilastot ja sinkkujen määrä väestöstä puhuvat puolestaan..

Pitääkö meidän nyt vain tyytyä siihen, että emme ymmärrä emmekä koskaan tule ymmärtämäänkään parisuhteen toisen osapuolen mietteitä oikein ? Ilmeisesti. Minä ainakin olen jo luovuttanut ja todennut, että miehiä on mahdoton ymmärtää enkä jaksa enää edes yrittää.

PS. Cupidolla alkaa koulu huomenna. Toivottavasti pienten ykkösten/vaihtareiden/ylemmille asteille tulevien uusien oppilaiden joukossa olisi herkkuja, silmänruokaa välitunneille. Ainakaan viime vuonna koulun tarjonta ei ollut kehuttavaa.